Lupaavan alun jälkeen kirjoituksia ei ole lähetetty lisää. Omista, mahdollisesti traumaattisistakin lapsuudenkokemuksista voi olla vaikeaa puhua, ja tämä lienee syynä siihen, miksi lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta on vielä tänäkin päivänä tabu.

Blogin alkuperäinen ajatus on tuoda yleiseen tietoon se tosiasia, että lasten kaltoinkohtelua on tapahtunut ja tapahtuu nykyäänkin joka päivä tuhansissa suomalaiskodeissa. Vaikka enemmistöllä suomalaislapsista on tasapainoinen, turvallinen ja rakastava koti, on kuitenkin valitettavasti suuri joukko lapsia, joilta tällainen kasvuympäristö puuttuu ja jotka elävät ja kasvavat jatkuvan henkisen tai fyysisen pahoinpitelyn uhan alla. Myös muihin perheenjäseniin kohdistuvan väkivallan todistaminen on lasta traumatisoivaa ja pienelle ihmiselle sietämätön taakka.

Tuomalla kaikenlaiseen lasten kaltoinkohteluun liittyvät kokemukset julki on mahdollista vaikuttaa mm. virheelliseen käsitykseen siitä, että perheväkivalta koskettaa ainoastaan aikuisia ja pitää sisällään ainoastaan puolisoiden välisen väkivallan. Kun kokemukset kerätään yhteen, on kenenkään mahdotonta enää väittää, etteikö Suomessa tapahtuisi lasten pahoinpitelyä tai muuta kaltoinkohtelua. Näin asialle voisi olla mahdollista saada lisää mediahuomiota ja tätä kautta mahdollisesti kannanottoja ja toimintaa päättäviltä tahoilta. Ongelmat, joista vaietaan, usein jäävät unohduksiin ja näin ollen ratkaisematta.

Ilman yhteydenottoja tämä blogi uhkaa kaatua, ennen kuin ehti kunnolla noustakaan. Jos Sinulla on jakaa kertomus itsesi tai läheisesi lapsena kokemasta kaltoinkohtelusta, otamme sen enemmän kuin mielellämme vastaan osoitteeseen [email protected] . Voit lähettää kertomuksesi myös nimettömänä, liitäthän mukaan kuitenkin ikäsi ja tiedon siitä, oletko mies vai nainen. Vastaan otetaan myös mielipiteitä tai ideoita koskien tätä blogia, Facebook -ryhmää tai lasten hyvinvoinnin edistämistä ylipäätään. Kirjoituksia käsitellään luottamuksellisesti eikä luovuteta eteenpäin.

Levittäkää sanaa! Kiitos.