Tähän blogiin on tarkoitus kerätä elävän elämän todisteita siitä, että lapsuus on ihmisen elämän tärkeintä aikaa. Tarinoita siitä, mitä tapahtuu, kun lapsen maailma järkkyy. Tarinoita siitä, mitä Suomessa tapahtuu lapsille päivittäin. Blogin tarkoitus on tuoda päivänvaloon asioita, joista harvoin on tilaisuus lukea lehdistä. Lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta sekä lähisuhteissa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö ovat edelleen asioita, joista vaietaan ja joita lapsen yksityisyyteen vedoten piilotellaan julkisuuden valokeilalta. Totuus kuitenkin on, että ellei lasten kokemasta vääryydestä puhuta, teemme heille karhunpalveluksen ja tarjoamme heidän kaltoinkohtelijoilleen oivallisen tilaisuuden jatkaa toimintaansa.
Lapsuus on aikaa, jolloin määritellään lapsen koko maailmankuva. Lapsen usko maailmaan ja itseensä määrittyy sen mukaan, miten häntä kohdellaan ja saako hän tarvitsemansa turvan vanhemmiltaan. Jos lapsen perusturvallisuus järkkyy, se vaikuttaa hänen koko elämäänsä, siihen, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin ja pärjää elämässä.
Lapsuuden vaikutuksesta ihmisen psyyken muovautumiseen sekä kaikkeen toimintaan aikuisiällä on puhuttu paljon. Moni vähättelee lapsuuden vaikutusta aikuisiän masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin sekä elämäntaitoihin yleensä. Karkeasti yleistäen tällainen henkilö tulee kodista, jossa on tavoitettu riittävä turvallisuudentunne ja lapsi on saanut riittävästi kiintymystä osakseen ja välttynyt traumaattisilta kokemuksilta – toisin sanoen tällaisella henkilöllä on usein ollut ns. ”onnellinen lapsuus”.
Ne, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, varmasti tietävät, että lapsuuden vaikutus aikuisiän elämään on kiistämätön. Henkilön voi olla vaikeaa luottaa muihin, hänellä voi olla vaikeuksia ihmissuhteissaan, vaikeuksia sopeutua työelämään tai hänellä saattaa esiintyä masennusta tai huonosta itsetunnosta johtuvaa itsensä vähättelyä.

”Lapsuudesta päällimmäisenä mieleeni on jäänyt pelko, se ainainen varpaillaan oleminen. Suljinko oven liian kovaäänisesti? Käännänkö lehden sivuja niin, että isä ärsyyntyy rapinasta? Pureskelenko liian äänekkäästi? Kävelenkö riittävän hiljaa, enhän astu kantapää edellä? Onko kasvoillani isän mielentilaan sopiva ilme?
Isän tarve kontrolloida kaikkea näkyy elämässäni selvästi. Asiat tulee hoitaa juuri minun tavallani, tai hermostun kohtuuttomasti. Minulla on suuri tarve miellyttää miestäni ja olla ”hyvä vaimo”. Jos mieheni korottaa ääntään  ja kiroaa esimerkiksi hermostuessaan jonkin laitteen toimimattomuudesta tai vaikka lyötyään päänsä johonkin, mieleni valahtaa tyhjäksi ja minussa myllertävät samat tunteet, kuin lapsuudessa silloin, kun kuuntelin isän hakkaavan äitiä ja odotin, koska on minun vuoroni. Tässä ei ole järkeä, sillä mieheni on tukeni ja turvani ja tiedän, ettei hän satuttaisi minua.

En voi kieltää, etteikö lapsuus vaikuttaisi kaikkeen, eiliseen, tähän päivään, huomiseen. Toisinaan sorrun vähättelemään lapsuuden vaikutusta nykyiseen elämääni ja ajattelen, että pystyisin elämään tässä hetkessä ja unohtamaan menneet. Näistä kuvitelmista tulen ennen pitkää aina rymisten alas. Lapsuuteni on niin suuri osa minua, etten pääse sitä pakoon. En saisi huijata itseäni, mutta hävettää myöntää, miten paljon parinkymmenen vuoden takaiset tapahtumat vaikuttavat minuun edelleen.”

Mari, 26

Onko sinulla lapsen kaltoinkohteluun liittyviä kokemuksia, jotka haluaisit jakaa? Asioita, joita on tapahtunut sinulle tai jollekin läheisellesi? Oletko lapsena kokenut henkistä väkivaltaa; haukkumista, kiusaamista, kontrollointia, sanallista mitätöintiä tai tarkoituksella huomiotta/rakkaudetta jättämistä tai fyysistä väkivaltaa; luunappeja, läimäytyksiä, tukistamista, selkäsaunoja, nyrkillä lyömistä tai seksuaalista väkivaltaa? Miten kokemukset ovat vaikuttaneet sinuun ja elämääsi aikuisiällä? Tuodaan kokemuksemme päivänvaloon. Tarkoituksena on tavoittaa mahdollisimman monta lapsuudessaan vääryyttä kokenutta ja kerätä kaikkien kokemukset samaan paikkaan. Kun kaikki kokemukset kerätään yhteen, kenenkään on mahdotonta väittää, etteikö Suomessa tapahtuisi lasten kaltoinkohtelua. Asioihin, joista ei puhuta, ei myöskään puututa.

Kokemuksia, tarinoita, ajatuksia otetaan mielellään vastaan sähköpostitse osoitteeseen [email protected] . Kirjoituksia julkaistaan tässä blogissa. Voit kirjoittaa joko omalla nimelläsi tai nimettömästi. Liitäthän mukaan ikäsi.